Rautalampi on vanha emäpitäjä, johon aikanaan kuului ”puoli Suomea”. Lähes koko nykyisen Keski-Suomen käsittänyt suurpitäjä perustettiin v. 1561, jolloin se erotettiin Sysmästä. Rautalampi ulottui lännessä Keski-Pohjanmaalle, pohjoisessa Kivijärvelle. Nykyinen Rautalampi sijaitsee entisen suurpitäjän itälaidalla Jyväskylän ja Kuopion puolivälissä. Historiallinen Vaasan - Kuopion poikkitie kulkee Rautalammin halki ja yhtyy Suonenjoen Koskelossa Kuopion - Jyväskylän valtatiehen. Entisen emäpitäjän alueella on nykyisin 27 kuntaa!

Kirkonkylän maisemaa hallitsee 1844 rakennettu puukirkko vieressään kellotapuli vuodelta 1763. Keskellä kylää on myös Pestuuraitti, jossa joka syyskuun toisena viikonvaihteena pidetään Pestuumarkkinat. Markkinoita on järjestetty vuodesta 1821 lähtien ja ne houkuttelevat paikalle tuhansittain kävijöitä. Pestuuraitin vieressä on vanha pieneläjien ja käsityöläisten asuma-alue pikku mökkeineen.

Toholahden sillalta avautuu vuosisatainen kulttuurimaisema Äijäveden rannalle. Sillan korvassa piti kansanrunoilija Pentti Lyytinen kestikievaria, oikealla on Eepperin talo rantapeltoineen, taaempana Karjalan kartano rakennuksineen ja vielä kauempana näkyy Sahalan kartanon maita. Sillan toisella puolella ovat Lassilan ja Pappilan rakennukset.

”Esihistoria”

Rautalammilta on tehty kivi- ja rautakautisia löytöjä, joten ensimmäiset asukkaat ovat majailleet näillä rannoilla n. 6000-4000 eKr.

1000-luvulla Rautalammin erämaat kuuluivat alun pitäen Hämeen rintapitäjille metsästys- ja kalastusmaina. Kulkureitteinä toimivat pitkät järvet ja joet, Päijänteeltä johtava Rautalammin reitti.

1000-luvun kuluessa savolaiset kaskenraivaajat asuttivat maat. Rautalammin hallintopitäjä oli tärkein lähtöalue 1500-1600 –lukujen muuttoliikkeelle Ruotsiin. Silloiset rautalampilaiset olivat päteviä korvenraivaajia ja kaskenpolttajia, joita houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin erämaita. Nämä metsäsuomalaiset asuttivat Värmlannin ja Keski-Ruotsin korvet.

Metsäsuomalaisten jälkeläisiä muutti myös Ruotsin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaan. Valtaosa Delawaren siirtokunnan jäsenistä oli suomalaista syntyperää. Eräs heistä oli John Morton, joka antoi Pennsylvanian siirtokunnan puolesta ratkaisevan äänensä Amerikan itsenäisyydelle v. 1776. John Mortonin isoisän isä oli Martti Marttinen, joka oli aikanaan muuttanut Rautalammin suurpitäjän alueelta Ruotsin suomalaismetsiin.

Rautalampi – matkailupitäjä

Vuosien kuluessa Rautalammin suureen hallintopitäjään muutti virkamiehiä, jotka perustivat tänne kartanoita ja toimivat kulttuurivaikutteiden ja ”sivistyksen” välittäjinä paikkakunnalla.

1800-luvulla Rautalammin luonnon kauneus, kohisevat kosket arvokaloineen, erämaajärvien kirkkaus ja metsäiset vuorimaat houkuttelivat matkailijoita paikkakunnalle. Kauniit herraskartanot ja huvilat kirkonkylän liepeillä ystävällisine ja vieraanvaraisine isäntineen tekivät oleskelun mieluisaksi. Pitäjän kartanot, pappilat ja vauraat maalaistalot olivat kulttuurielämän keskuksia. Niissä vieraili maamme sivistyneistöä, joka tuli paikkakunnalle oppimaan Suomen kieltä. Esim.

Hinkkalan kartanoa isännöi kansanrunoilija Albert Kukkonen, jonka luona mm. Julius Krohn vieraili 1800-luvun puolivälissä. Itseoppinut Albert Kukkonen oli syvästi valistunut mies, joka oli tutustunut vuosisadan uusiin aatteisiin kirjojen ja sanomalehtien välityksellä.

Yksi matkamiehistä oli Elias Lönnrot, sillä luonnonkauneutensa lisäksi Rautalampi oli kuulu runoniekoistaan. Tunnetuin heistä oli Paavo Korhonen eli Vihta-Paavo, jota Lönnrot kävi tapaamassa runonkeruumatkoillaan 1828 ja 1831. Kuuluja rahvaanrunoilijoita olivat myös Pentti Lyytinen, Juhana Ihalainen ja Anna Reetta Korhonen.

Myös Eino Leino vietti 1900-luvun alussa useita kesiä Karjalan kartanossa ystävänsä Rolf Roshierin vieraana. Tunnelmallinen Kalamajalla –runo syntyi Koskeloveden rannalla heinäkuisena iltana 1915.

Rautalammin museo sai alkunsa Korholan kartanossa, jonka emäntä Aina Peura oli kansanrunoilija Albert Kukkosen tytär. Hän oli oppinut kotonaan arvostamaan vanhan kulttuuripitäjän menneisyyttä ja ryhtyi tallettamaan kartanon vanhaa, pois käytöstä jäänyttä esineistöä. Aviomies, kauppaneuvos Heikki Peura lahjoitti varoja, joilla saatiin alkuun museo, ”meijän mamman romuliiteri”. Museorakennus aivan kirkkoa vastapäätä valmistui 1938, ja nykyään ”romuliiteri” on Suomen oloissa poikkeuksellisen mittava kotiseutumuseo: yli 50 000 tallennetta ja pysyvä, ammattitaitoinen henkilökunta. Museolla on hyvä kokoelma talonpoikais- ja säätyläiskulttuuria, pohjoissavolaista taidetta, tekstiilejä ja valokuvia koko suur-Rautalammin alueelta. Lisäksi museoon kuuluu ulkomuseoalue rakennuksineen sekä Aina Peuran mukaan nimetty Kahvila-Ravintola Aina.

Toisen maailmansodan jälkeen siirtolaiset toivat mukanaan rikkaan karjalaisen ja ortodoksisen perinteen ja tapakulttuurin. Savolaisuuden ja karjalaisuuden yhteentörmäyksen luoma uusi kulttuuri näkyy seudulla nykypäivänä.

Tutustu historiaan!

Rautalammin museossa saa hyvän kuvan rautalampilaisten elämästä ennen. Ryhmille on saatavilla opastus museolla, lisäksi tehdään opastettuja Rautalampi- ja kartanokierroksia. Niitä välittää matkailuneuvonta Arttelissa. Tilausravintola Ropola tekee mahdollisimman autenttisia perinneaterioita vanhassa Kartanon väentuvassa. Aikaa vievien valmistusmenetelmien vuoksi perinneateriat on syytä tilata hyvissä ajoin. Rautalammin historiallisin yöpymispaikka on Korholan kartano, joka on Suomen retkeilymajajärjestön jäsen.